”Mistä löytyvät hyvinvoinnin eväät silloin, kun työtahti kiristyy ja vaatimukset kasvavat?” kyseltiin liiton hyvinvointitapahtumassa Peurungassa.

Työpaikalla

 

Elokuun aurinko ja ylämäki nostavat hien pintaan, kun Mari Koliseva testaa sauvakävelyä ensimmäistä kertaa elämässään. Hän tuli Laukaan Peurunkaan Paperiliiton ja Työväen Sivistysliiton järjestämään hyvinvointitapahtumaan etsiäkseen eväitä arkipäivän jaksamiseen. Tärkeää oli myös  tavata toisia saman alan ihmisiä sekä kannustaa ja saada kannustusta toisilta.

– Olen tehnyt Huhtamäellä vuorotyötä yli 20 vuotta. Välillä on sellainen tunne, ettei meitä työntekijöitä oikein arvosteta, hän sanoo. 

Sauvakävelijät kipaisevat metsäpolulle. Samaan aikaan toinen pienryhmä osallistuu kylpylän puolella vesijumppaan. Naisten keskellä polskii Kari Heino.

– Olen ensimmäistä kertaa työhyvinvointitapahtumassa, vaikka olen työskennellyt Rauman UPM:llä 23 vuotta.

Heino tuli Peurunkaan, koska työnantaja ei hänen mukaansa panosta nykyisin henkilöstön hyvinvointiin nimeksikään. Korona-aika lopetti viimeisetkin tyhyt ja tykyt.

– Jään eläkkeelle parin vuoden kuluttua. Issiasvaivasta huolimatta pitäisi tämä aika jaksaa vielä työskennellä, Heino pohtii.

Hänelle liikunta on keino pysyä vireessä.

– Suosittelen muillekin koiran ottoa. Se pakottaa lenkille säällä kuin säällä.

Marjaana Mikander ja Roosa Kiuru työskentelevät Varkau­den Stora Ensolla laaduntarkkailijoina.

– Viihdymme töissä. Toisaalta olemme niin nuoria, että joskus mietimme, että onko koko elämä tätä samaa. Ehkä elämässä voisi tehdä vielä muutakin.

Roosa Kiuru on vasta 22-vuotias ja samalla koko työpaikkansa kuopus. Nuorena työntekijänä hän näkee asiat joskus toisin kuin ne, jotka ovat olleet samassa työssä vuosikaudet.

– Välillä on sellaista, että koska kaikki on tehty aina niin, miksi sitä mennä muuttamaan, Kiuru sanoo.

Alle kolmekymppiset naiset ovat ikäluokkaa, jolle raha ei ole kaikki kaikessa. Pääasia on, että työ on mielekästä ja että siinä viihtyy.

Vuoromestarin töitä Inkeroisissa Stora Ensolla kesän tekevä Satu Weman käy liiton tilaisuuksissa, koska ”ei ole suostunut vaihtamaan liittoa”.

– Olen työskennellyt prosessinhoitajana aiemmin ja nyt teen valmiiksi koneinsinöörin tutkintoa, kertoo Weman.

Hän on työhyvinvointitapahtumien konkarikävijä.

– Neljäs kerta minulle, nauraa ”vanhan liiton” nainen.

Oulusta elämänsä aloittanut eteenpäin tarpoja tsemppaa muitakin.

– Kaikesta selvitään ja etteenpäin mennään, hän innostaa oululaisittain.

 Riittävä liikunta ja lepo sekä terveellinen ravinto. Lisäksi hyvät harrastukset ja sosiaaliset suhteet. Siinä yhdistelmä, joka auttaa jaksamaan.

– Tuttuja asioita, joita on hyvä välillä kerrata, totesi yleisöluennon Peurungassa pitänyt työterveyspsykologi Asko Itkonen.

Työhyvinvointipäiville osallistui 40 henkilöä eri puolilta maata. Joukossa oli 37 naista ja kolme miestä.

Mari Koliseva aikoo hankkia itselleen kävelysauvat.

– Taisi löytyä uusi kuntoilulaji pyöräspinningin rinnalle.

Teksti ja kuvat: Päivi Ketolainen