Paranormaalien ilmiöiden tutkija Fiona Broome yllättyi täysin kuullessaan, että Nelson Mandela kuoli vuonna 2013. Eikä hän ollut yksin. Monet ihmiset ympäri maailmaa muistavat Mandelan kuolleen vankilassa 1980-luvulla. Mandelan kuolema ei ole ainoa kollektiivinen muistiharha. Darth Vader ei sanonut Star Wars elokuvassa ”Luke, I am your father”, vaan ”No, I am your father”. Legendaarinen lasten animaatio ei ollut ”Flinstones”, vaan ”Flintstones”. Eikä Looney Toons ollut Toons, vaan Looney Tunes. Eikä Monopoli-ukkelilla ole monokkelia. Niin ja muistatko kohtauksen James Bond elokuvasta Kuuraketti, jossa Rautahammas hymyilee vaalealle tytölle ja tyttö hymyilee takaisin. Voisin vannoa, että tytöllä oli hammasraudat, mutta ei ole.

Paranormaaleista asioista kiinnostunut Broome vakuuttui, että kyseessä on jonkinlainen multidimensionaalinen bugi. Vaikka rinnakkaistodellisuudet ovat fysiikan mukaan todennäköisiä, saattaa totuus olla huomattavasti yksinkertaisempi. Muistimme ei ole erehtymätön. Olisi loogista, että Rautahampaalle hymyilevällä tytöllä olisi hammasraudat. Mielikuvitukseni kirjoitti kohtauksesta paremman ja se säilyi muistissani siinä muodossa, jossa olin sen kuvitellut. Aika kultaa muistot!

Ihminen muistaa nähneensä stop-merkin vaikkei sellaista paikalla edes ollut.

Darth Vaderin repliikkiä on vääristelty tuhansia kertoja populaarikulttuurissa. ”Luke, I am your father” sijoittaa lauseen tiettyyn elokuvaan ja toistojen jälkeen aivomme ovat omaksuneet sen alkuperäiseksi repliikiksi. Monopoli-ukkelilla on silinteri, keppi ja viikset, joten aivomme täydentävät asuun sopivan monokkelin.

Valemuistot ovat aivoillemme aivan yhtä todellisia kuin oikeat muistot. Kun muistijälki on kerran painettu mieleen, eivät aivomme enää osaa erotella mielikuvituksen tuottamia muistoja ja aitoja muistikuvia toisistaan. Suurimman osan ajasta hyödynnämme lähimuistiamme. Lähimuistiin tallennamme puhelinnumerot, henkilöiden nimet ja muut tiedot, joita tarvitsemme vain hetken. Jos asia muuttuu merkityksellisemmäksi, siirrämme asian lähimuistista pitkäkestoiseen muistiin. Pitkäkestoisessa muistissamme (säilömuisti), on eri lokeroita alitajuisista toiminnallisista asioista (kuten polkupyörän ajaminen) yleiseen tietoon (Helsinki on Suomen pääkaupunki). Episodinen muisti tallentaa henkilökohtaisia tapahtumia ja kokemuksia elämässämme (esimerkiksi lomamatka).

Tietokoneen muisti on tallennettuna tiettyyn paikkaan muuttumattomana, mutta oma muistimme elää ja muuttuu ajan myötä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän aivomme alkavat värittää muistojamme ja yhdistää niitä. Poliisissa tiedetään hyvin, kuinka epäluotettavia silminnäkijöiden lausunnot ovat. Tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen muistikuvia voidaan värittää puheella. Jos kuulustelija kysyy, että kuinka nopeasti todistaja arvelisi auton ajaneen stop-merkin ohi, muistaa ihminen nähneensä stop-merkin vaikkei sellaista paikalla edes ollut.

Taikurit ja mentalistit käyttävät muistin sudenkuoppia hyödykseen luodessaan illuusioita mahdottomasta. Sekoititko kortit oikeasti tempun alussa, vai edellisen tempun lopussa? Koskiko taikuri kuitenkin korttipakkaan, vaikka hän väittää, ettei koskenut? Mitä valppaammin yritämme seurata temppua, sitä helpompi on manipuloida muistikuvia tapahtuneista asioista. Psykologit Krissy Wilson ja Christopher C. French tutkivat, kuinka taikurit ja mentalistit pystyvät manipuloimaan katsojan muistijälkeä tempusta. Mentalisti taivutti avaimen näennäisesti ajatuksen voimalla, laittoi avaimen pöydälle ja kertoi, että avain taipui pöydällä vielä täysin ilman fyysistä kontaktia. Iso osa koehenkilöistä muisti, että avain taipui vielä pöydällä itsekseen, vaikka tätä ei koskaan tapahtunut.

Kiintoisaa oli, että koeryhmässä, jossa henkilöt kertoivat uskovansa yliluonnollisiin ilmiöihin, muistettiin avaimen jatkavan taipumista vielä pöydälläkin, kun taas siinä ryhmässä, jossa oli skeptikoita, avaimen taipumista ei havaittu samassa määrin. Maailmankatsomuksemme siis muokkaa muistojamme ja sitä kautta todellisuuden kokemustamme.