»Olin aiemmin rakennustelinehommissa. Se alkoi kyllästyttää, ja hain tänne kesätöihin reilu puolitoista vuotta sitten. Olin muutaman kuukauden, ja minut vakinaistettiin. Palikat osuivat kohdilleen, kun yksi työntekijä oli juuri lähtenyt pois. Pääsin oman mielen mukaisiin hommiin stanssipuolelle, jossa vaaditaan kädentaitoa ja kekseliäisyyttä. Työparikin oli tuttu jo aikaisemmasta työelämästä. Entinen sata kilomeriä suuntaansa ollut työmatka vaihtui seitsemään kilometriin. 

Se on oltava justiinsa eikä melkein.

Tehtaalla tehdään aaltopahvipakkauksia. Vanerilevyyn kiinnitetyt terät leikkaavat pahvilaatikon arkista. Huollan ja kuljetan stanssit valmiiksi koneelle, ja haen ne aikanaan pois. Kun terät ovat kunnossa, lopputuote on hyvä: Terä on leikannut kunnolla, eikä pahvissa näy epätasaista leikkausjälkeä. 

Eri asiakkaiden stansseja on yli 1500. Teriä on vaikka minkä muotoisia, on ympyröitä, mutkia ja kulmia. Me väännämme ne kaikki käsin. Terät tulevat metrin pituisina. Leikkaamme terän mittaan ja muotoilemme taittokoneen leukojen välissä. Oikean taivutustyökalun löytäminen on oleellista. Jos terään tulee mutka, meillä on eri säteellä olevia taivutuspaloja, joilla saadaan haettua oikea muoto. Se on oltava justiinsa eikä melkein. 

Onnistumisesta tulee voittajafiilis

Se on työn suola, että saa käsin tehdä ja haastaa itseään. Jos on käsillä terä, jonka kanssa saa tapella pitkään, onnistumisesta tulee voittajafiilis. Varsinkin kokeneempi työkaverini on oikein seppä terien kanssa. Kun itsellä meinaa lentää hanskat tiskiin, niin hän sanoo, että annappa, kun isäpappa näyttää. 

Keskipäivään mennessä tahti yleensä hellittää. Sen jälkeen tulee käveltyä paljon koneella katsomassa, että terät leikkaavat kunnolla ja laatu on hyvää. Myös operaattorit seuraavat laatua, mutta teen tavallaan tuplavarmistusta. Varsinkin elintarvikepakkauksissa täytyy olla tarkkana, että lopputuotteeseen ei ole joutunut teränpalasta. 

Kun pahviin tehdään painatuksia, teen myös värien laadun tarkistamista ja uusien värien sävyttämistä. Kun tuotannossa on uusi värisävy, nappaan sen mukaani ja tulen työpisteelle mittaamaan spektrometrillä, että värin dE-arvo on asiakkaan kanssa sovitun toleranssin sisällä. Vien myös väripurkkeja koneelle seuraavaa ajoa varten. Työni on paljon operaattoreiden työn helpottamista: Kerään heille työkaluja ja tarvikkeita, muun muassa painolaattoja tulevia painatuksia varten. 

Olen töissä aamukuudesta varttia yli kahteen. Minulla on niin huonot unenlahjat, että vuorotyö ei onnistuisikaan. Nyt kun mennään loppuvuotta kohden ja on pimeää, siinä jää silti aikaa myös harrastaa. Työpäivän päälle lähdemme Taavin kanssa ulos. 

Taavi on kahdeksankuukautinen pentu, jonka kehitystä metsästyskoiraksi on ollut ilo seurata. Kotona se on saman tien vaatteiden vaihto, koira autoon ja pellolle. Siellä Taavi saa juosta energiaa vähemmäksi. Kun sellaisen viiden kilometrin lenkin käy peltoja pitkin tai metsässä, siinä saa itsekin liikuntaa. Jos Taavi ei ole päässyt ulos, seuraavana päivänä paikat ovat kotona sen näköiset, että energiaa on purettu. Eilen oli pesuhuoneessa pyykin­kuivausteline kaadettu, ja kaikki pyykit oli revitty omaan petiin. Jos pöydälle on jotain unohtunut, vaikka sanomalehti, silputtuna sen sitten löytää.

Puoliso muutti etelään

Puoliso on muuttanut töiden perässä etelään, Turunmaan saaristoon Kemiön­saarelle. Olen ollut siinä päätöksessä hänen tukenaan, koska hänen työhyvinvointinsa on nyt huomattavasti parempi. Etäsuhdetta elämme ja matkustamme edes takaisin. Minulla on täällä työ, jossa viihdyn, joten näin jatkamme toistaiseksi. 

Tykästyin itsekin Kemiönsaaren maisemiin, mutta koiraa olen arka päästämään metsään, koska Kemiönsaarella on alueen kokoon nähden paljon susia. Taavi ei työskennellessä hauku, mutta on siinä vaaransa.

Olen tottunut tekemään työtä urakkavauhdilla, ja tahti on ollut kova. Välillä kaipaankin sitä, että saa vähän hikoilla. Näissä töissä on välillä odottelua, ja aluksi se kävi mielen päälle, mutta nykyisin olen sopeutunut siihen, että voi istahtaakin. On se silti mukavaa, kun välillä on kiire.»

Mikko Juntunen, 29

Työ: Stanssikehilön valmistaja, Stora Enso, Tiukka.
Koulutus: Rakennusalan perus­tutkinto ja metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja.
Harrastus: Kalastus ja metsästys.
Perhe: Puoliso ja unkarinvizsla Taavi.
Motto: Asioilla on tapana järjestyä.

Teksti: Mari Schildt, kuvat: Jussi Partanen