Mika Ravanderin mielestä tärkeintä ei ole saalis, vaan että tilanteita tulee ja makkaranpaistossa riittää puitavaa.

Vapaa-aika

 

Päivä meni mukavasti, raitista ilmaa riitti, kuvailee Mika Ravander. Saaliin puolesta oli hiljaisempaa. Löytyi uroshirvi, joka ei halunnut pysähtyä koirien haukuttavaksi. Ravander arvioi, että noin puolet tilanteista menee niin, että koira saa hirven pysähtymään.

– Jos on emä ja vasa, ne ehkä jäävät helpommin. Urokset ja ylivuotiaat tahtoo juosta aika paljon.

Ravander kuuluu keminmaalaiseen Akkunuksen metsästysseuraan. Hirviporukassa on noin 15 jäsentä. He metsästävät pääasiassa koirien kanssa. Ravanderille itselleen ei metsästystä ilman koiraa ole olemassakaan, oli saaliseläin mikä tahansa.

Hirviporukassa on kymmenkunta koiraa. Useallakin metsästäjällä on koiria enemmän kuin yksi.

Ravander toteaa, että jokaisella on oma tapansa kouluttaa, eikä kaverille välttämättä kärsi antaa neuvoja, ellei toinen niitä kysy. Jos itse vinkkejä pyytää, voi niitä hieman saada.

– Ei se ihan kilpavarustelua ole, mutta jos oma koira toimii hyvin, on se vähän ylpeilyn aihekin, sanoo Ravander.

Ravanderilla on ollut useita jämtlanninpystykorvia. Nyt niitä on kaksi. Varsinkin toinen niistä, Lady, on isäntäuskollinen ja harvinaisen hyvä hirvikoira. Sen haukusta on ammuttu 38 hirveä viiden vuoden kuluessa.

– Sitä ei ole kauheasti tarvinnut kouluttaa, vähän tottelevaisuutta. En usko, että samanlaista koiraa tulen ihan heti saamaan, sanoo Ravander.

Ravander on puhtaasti Kemin kaupunkilainen, mutta metsästysseura löytyi helposti Keminmaan puolelta. Aiemmin hän metsästi hirviä naapuriseurassa, mutta vaihtoi porukkaa kymmenkunta vuotta sitten.

– Pojilla toiminta oli vähän mukavamman kuuloista, ja on kämppäkin. Täällä on oikeasti hyvä yhteishenki ja puitteet viimeisen päälle. Melkein kaikki uuden seuran jäsenet tiesin tai tunsin jo entuudestaan, kertoo Ravander.

Ravanderille metsästyksessä paras asia onkin kavereiden kanssa luonnossa kulkeminen. Riistan kohtaaminen tuo siihen lähes yhtä tärkeän lisämausteen. Ampuminen ei sitten olekaan yhtä tärkeää. Hän saattaa joskus mennä koiran haukulle pelkästään kameran kanssa.

– Kun minulla koira haukkuu, kysyn ensimmäisenä, kuka haluaa mennä kokeilemaan. Aina sinne joku haluaa mennä. Minä käyn niin paljon metsällä, että minulle kyllä tulee tilanteita, hän sanoo.

Olennaista on tietysti tilanteiden puiminen jälkikäteen.

– Jo vain pitää päästä juttelemaan. Se on ehdoton homma, makkaran paistoon ja vähän rupattelemaan.

Metsässä on perinteinen nuotiopaikka, jossa pysähdytään tavallisesti päivän mittaan tulistelemaan. Jos oikein hektiseksi menee, makkarat paistetaan vasta päivän päätteeksi.

Akkunuksen metsästysseuran kämpällä juttua riittää jo aamusta, kun kokoonnutaan jahtiin. Joskus ehkä eksytään vähän aiheesta, ja metsään lähtökin saattaa viivästyä.

– Siinä menee äkkiä tunti, kun kämpällä valehdellaan ja puhutaan päivän polttavista aiheista, sanoo Ravander.

Hänen mielestään on hienoa, että hirviporukassa on eri-ikäisiä metsästäjiä. Nuorin on 18-vuotias ja jotkut yli 80-vuotiaita. Nuotiolla ja kämpällä on mukava kuunnella muistoja ajoilta, jolloin Ravander ei itse ole vielä metsästänyt.

Ravander laskee, että hirviporukassa on kuusi Paperiliiton jäsentä. Tällä kertaa heistä on mukana Teemu Anttila.

– Teemun kanssa on tunnettu varmaan 15 vuotta. Tutustuimme, kun menin edelliseen seuraan. Rupesimme jo silloin liikkumaan taisteluparina, kun olimme kovia kävelemään.

Heitä on kaikkiaan neljän hengen porukka, joka ottaa lomat yhtä aikaa syksyksi. Pääsääntöisesti he pyytävät hirviä arkipäivisin ja antavat viikonloppuna vuoron niille, jotka käyvät päivätöissä.

Seuralla on luvat kolmen vasan ja kolmen aikuisen kaatamiseen, mutta niidenkin löytäminen ottaa tiukalle. Ravander toteaa, että Kemin seudulla hirvikanta on romahtanut.

– Perisynti tässä kannansäätelyssä on ollut aina, että ollaan myöhässä. Leikataan hirvien määrää rajusti monta vuotta eikä pysytä mukana laskennassa. Sitten rauhoitetaan ja kannat lisääntyvät. Se on ylä- ja alamäkeä kymmenen vuoden sykleissä.

Kavereiden kanssa on jo puhuttu, että aletaan ehkä keskittyä ketunpyyntiin ja jänisjahtiin. Ravander pohtii, että ehkä riistanhoitoyhdistys jopa keskeyttää hirven pyynnin.

Metsällä Ravander joka tapauksessa syksyn kulkee muutaman kaverin kanssa.

Kaksi vuotta sitten hän oli vuorotteluvapaalla, ja syksyn aikana kertyi noin 90 metsästyspäivää.

– Sitä vartenhan se vapaa otetaan, että tehdään jotain muuta kuin töitä, hän naurahtaa.

Teksti: Reima Kangas, kuva: Nina Susi