Vuonna 2009 lehdistö alkoi kopioida uutista, jonka mukaan stuttgartilainen herra Demetrius Soupolos oli yrittänyt jo pitkään lasta kauneuskilpailuissa menestyneen vaimonsa kanssa. Kun miespololle lopulta selvisi, että hän oli steriili, päätti hän palkata naapurinsa lapsentekoon muutamalla tuhannella eurolla. Puolen vuoden tuhertamisen ja 72 yrityksen jälkeen Demetrius haastoi naapurinsa oikeuteen tuloksista, joita ei tullut. Oikeudenkäynnin aikana kävikin sitten ilmi, että myös naapuri oli steriili ja hänenkin lapsensa sitä myötä jonkun muun tekemiä. Melkoinen tapaus, josta Iltalehtikin uutisoi keväällä 2009 otsikolla ”Mies sonnina”.

Uskomaton tarina, saatat ajatella. Ja niin se onkin. Totuuden häivääkään tuossa tarinassa ei tietenkään ole, mutta netistä löytyy siitä huolimatta kymmeniä sivustoja, jotka ovat toistaneet Demetriuksen tarinan sanasta sanaan. Vielä tänäkin päivänä löytää helposti myös kotimaisia keskustelupalstoja, joissa pohditaan Soupoloksen perheen kovaa kohtaloa jatkuvan äheltämisen ja rahanmenon keskellä.

Tällaisia meistä on tullut. Älypuhelintemme kautta voimme koska tahansa saada vertaisarvioitua tiedettä lähes rajattomasti käyttöömme. Siitä huolimatta meitä kiehtoo huomattavasti enemmän ”tieto” maailman asioita pohtineilta tik-tok -visionääreiltä. He kertovat meille yksinkertaistettuja totuuksia yhteiskunnasta, historiasta, taloudesta ja lopulta mistä tahansa, josta he eivät tiedä mitään, eivätkä usein haluakaan tietää. Tietäminen edellyttää asioihin perehtymistä ja siihen nykyihminen ei ole valmis.

Entisaikoina kylähullut päivystivät paikkakunnan ainoan kaupan edessä keskiolutpullo kädessä. Heitä kuunneltiin huvittuneina ja he itsekin huvittuivat tarinoistaan, joiden he pohjimmiltaan ymmärsivät olevan puuta heinää. Nykyään virtuaalimaailmassa mikään ajatus tai oppi ei ole enää liian kaukana todellisuudesta ollakseen monien mielestä uskottava, toivottava tai ainakin mahdollinen. Tällaisten oppien ympärille syntyvät pöhköjen armeijat ovat tänä päivänä jo siinä määrin voimakkaita, että ne saattavat rynnätä intiaanipäähineisiinsä pukeutuneina vaikkapa maailman mahtavimman demokratian kongressiin asti. Miksi? Sitä he eivät tiedä itsekään. Pöhköilyn vimma vain on yhtä voimakas, kuin sorkkaeläinten keväinen kiima kevätlaitumella ja halu jatkaa omaa sukuaan. Siitähän kait poloisen Demetriuksenkin tarinassa on lopulta kysymys ja sen vuoksi se on niin monille ihmisille uskottava.

Nuorimmainen lapsenlapsista tuli varovasti kysymään ennen joulua ”Pappa, voisinko minä olla tänä jouluna pukki, kun sä olet jo niin vanha?” Sanoin, että voit. Oikein mielellään.