Kesäkuun lopun aamuna on Nokialla Essityn PK9:llä tavallista enemmän tohinaa. Koneenhoitajana tänään työskentelevä Topi Korhonen ja rullamiehen vuorossa oleva Marko Lind kertovat, että kone päätettiin pysäyttää.

– Siinä meni sitten useampi tunti, että saatiin taas käyntiin. Pientä remonttia tarvittiin, Korhonen kertoo.

Lind oli viisi viikkoa Thaimaassa, jonne hän rakennutti viime vuonna talon.

Työkaverit tuumivat, että muusta ei tänä aamuna ole ehditty jutellakaan, vaikka yleensäkin jutunjuurta kyllä sinänsä riittää.

Lind toteaa, että vakituinen puheenaihe liittyy höyhensaariin.

– Vuorotyöntekijät ovat sellaisia, että yleensä aamulla ensimmäisenä puhutaan nukkumisesta: Leveillään toiselle, että sai nukuttua vähän enemmän – tai sitten vähemmän, hän kertoo.

Korhonen ja Lind ovat työskennelleet tehtaalla parikymmentä vuotta, työparina reilut kaksi vuotta. Lind tuumii, että heidän yhteistyötään kannattelee avoimuus.

– Ei mökötetä toisillemme, hän nauraa ja jatkaa, että toisaalta he jo suurin piirtein tietävät, mitä toinen tarkoittaa, vaikka ei mitään sanottaisikaan.

– Marko on hyvä tiimityöntekijä, joustava ja mukava kaveri, Korhonen sanoo.

Lind komppaa, että Korhosesta löytyy myös määrätynlaista jämäkkyyttä.

Koneenhoitajat viettävät kesäloman eri aikaan. Koneen ohjaimiin ei kesätyöläistä lasketa, mutta esimerkiksi massamieheksi pestattu kesätyöläinen voi vapauttaa omaa henkilökuntaa avuksi koneenhoitajalle.

Kesäloma oli Lindillä takana, mutta Korhosella vielä edessä. Lind oli juuri viettänyt viisi viikkoa Thaimaassa, jonne hän rakennutti viime vuonna talon. Sedällä on Thaimaassa perhe, ja myös Lindin avovaimo on paikallisia.

– Ruuanlaitto on ihan eri maailmasta kuin meillä täällä, ja perheyhteisö samoin. Siinä otetaan lapset ja vanhukset mukaan, ja ruokaa tehdään kerralla koko suvulle, hän kertoo.

Korhonen sanoo, että lomat ovat vaimon kanssa eri aikaan, joten lasten harrastusten ehdoilla pitkälti mennään.

– Jos ehditään lomalla jonnekin Eurooppaan, niin se olisi kyllä mukavaa, hän tuumii.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Mirjami Liimatainen