Luulisin nimittäin, että kaikkein kalleinta on kouluttaa työntekijöitä toisille yhtiöille.

Kolumni

 

Työnantajien päätös lopettaa valtakunnallisen työehtosopimuksen tekeminen oli äärimmäisen monella tapaa hölmö ja varsinkin pienemmille yhtiöille kallis ja tehoton ratkaisu. Mutta oli siinä yksi hyväkin puoli. Olin kyllästynyt siihen puheiden ja tekojen ristiriitaan, joka koski metsäteollisuuden suhdetta alan henkilöstöön. Voi olla, että työssäni näin vain tuon suhteen nurjat puolet. Omassa kuplassani tulin niputtaneeksi kaikki yhtiöt ja niiden henkilöstöpolitiikan samaan kasaan: paljon puhetta, vähän villoja.

Nyt kun yhtiöitä on päässyt seuraamaan neuvotteluissa yksi kerrallaan, erot alkavat hahmottua. Meillä onkin yrityksiä, joilla näyttää olevan todellinen halu kehittää yhtiötä kehittämällä henkilöstöä ja näiden työehtoja. Jos tavoitteena on saada markkinoilta paras ja osaavin työvoima, on porkkana paljon keppiä parempi tapa houkutella kerma itselleen. Tämän on osa yrityksistä nyt huomannut ja tästä voi tulla ongelmia muille. Jos yrityksen johdon toistuva ja ainoa viesti työntekijöilleen on, että he tuovat vain santaa kengissään työpaikan lattioille, voi hiekkavirta kääntyä toisaallekin. Asiaa voi pohtia lompakonkin kautta. Luulisin nimittäin, että kaikkein kalleinta on kouluttaa työntekijöitä toisille yhtiöille.

Uutenavuotena sosiaalista mediaa käyttävät kansalaiset saattoivat havahtua tragediaan, joka koski sunnuntaina kiinni olevia pitkäripaisia. Suljettujen ovien seurauksena Keskuskauppakamarin johtaja ja ainakin yksi Kokoomuksen kansanedustaja jäivät ilman kipeästi kaipaamiaan alkoholijuomia. Tuskin olin ainoa, joka jäi pohtimaan, että jos ihmisellä on terve suhde alkoholiin, voisi sitä kai jonkin verran säilyttää edes vierasvarana kaapeissaan. Tai jos kyse oli silkasta uusavuttomuudesta, niin olisi kai mahdollista kopioida Alkon aukioloajat kaupan ovesta vaikkapa ruutupaperille ja liimata lappu auton kojelautaan, jääkaapin oveen tai työpaikan tietokoneen ruudulle. Näin aukioloajat olisi helppo tarkistaa tarvittaessa ja jopa pikkuhiljaa painaa mieleen pysyvämminkin.

Ehkä kysymys oli kuitenkin provokaatiosta. Hyvin toimeentulevien ihmisten närkästyksestä, miksi tavallinen kansa ei ole valmis palvelemaan heitä silloin, kun heille sopii. Nämä hetkessä elävät höpönassut vaativat muita ottamaan vastuuta elämästään, mutta elävät itse kuin linnut Jeesuksen opetuksessa: kylvämättä, leikkaamatta ja odottaen, että joku hoitaa heidänkin asiansa. Ja ilman pyhäkorotuksia.

Pomo kysyi, mitä tekisin, jos jäisin työttömäksi nyt, kun lisäpäivä­oikeuskin on poistumassa. Perustaisinko talonmiespalvelun, josta hän voisi ostaa aputöitä. Ehkä, vastasin. Ellet ole itse markkinoilla kilpailemassa. Kovin meni totiseksi.