Kun opiskelin ammattikoulussa koneasentajapuolella, hankin itse työharjoittelupaikan yrityksestä. Tulikin yt-neuvottelut, eikä sinne enää päässyt. Opettajani kertoi, että Lielahdessa on tällainen aaltopahvitehdas. Haluaisinko mennä sinne, jos hän kysyy? Lopulta tein tehtaalla töitä lomilla, ennen armeijaa ja sen jälkeen. Nyt olen ollut pari vuotta vakituisena. Tämä on ollut niin hyvä paikka ja työporukka, että siinä kävi onnellinen käänne.

Minun vastuulleni kuuluu, että aaltopahvikone ja aaltopahvin jalostuskoneet ovat toimintakunnossa. Jos tulee vikoja, jotka pysäyttävät tuotannon, minun vastuullani on mennä koneelle mahdollisimman äkkiä ja löytää vika. Parhaani mukaan korjaan vian, että saadaan tuotanto käyntiin.

Joskus on kyse perusviasta josta tiedetään, että sellainen ongelma voi johtua esimerkiksi liasta. Tai paineilmaletku on mennyt rikki, ja se vaihdetaan. Siinä menee 10-15 minuuttia. Joskus taas vika voi olla tosi mystinen, ja siinä tarvitaan kokeneempaa väkeä ja sähkömieskin mukaan. Kone voi seistä viisikin päivää. Silloin saatetaan tarvita koneen ulkomaisen toimittajan oman asentajan apua.

Itse tykkään sellaisesta vikakeikasta, että vika löytyy aika nopeasti, ja siihen saa miettiä, suunnitella ja rakentaa ratkaisun: Saa käyttää omaa luovuutta ja visiota. Se on kiinnostavaa. Jos taas vikaa on etsitty kolme tuntia, eikä vieläkään ole löydetty mitään, se on stressaavaa. Tulee pomoja selän taakse hengittelemään ja kysymään, milloin tulee kuntoon. Kun vika löytyy ja tiedetään, että tuo on rikki, silloin voidaan arvioida, kauanko osan vaihdossa voisi mennä. Se rauhoittaa pomojakin, koska heilläkin on esimiehensä, jotka kyselevät, ja joille voi kertoa asentajien aika-arvion. Muistan, että joskus on juteltu, että aaltopahvikoneen tunnin seisokki voi maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Mutta ei sitä liikaa saa miettiä, muuten alkaa stressaamaan entistä enemmän. 

Porukkamme kunnossapidossa on täynnä mukavia ja auttavaisia ihmisiä.

Olen meillä nuorin asentajista. Ajan kanssa on helpottanut, mutta aluksi oli stressaavaa olla vian äärellä: varsinkin, jos meni aikaa, eikä vikaa löytynyt. Mutta minä olen luonteeltani aika rento ja stressitön ihminen. Uskon, että selviän tilanteista. Onneksi koko meidän porukkamme kunnossapidossa on täynnä mukavia ja auttavaisia ihmisiä. Jos en löydä vikaa, aina saa apua vanhemmilta asentajilta. He näyttävät ja kertovat, mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi tämä vaikuttaa tähän näin. Olen saanut kysyä neuvoa, vaikka he olisivat vapaalla. Kun meille on tullut uusia työntekijöitä, niin olen koittanut neuvoa ja kertoa uudellekin asentajalle, miten minua on opetettu. Tieto välittyy taas eteenpäin.

Todellisen ammattilaisen erottaa siitä, että hän tarttuu heti toimeen eikä jää ihmettelemään. Puheesta voi myös päätellä paljon: hän osaa määritellä vian ja kertoo, miten se korjataan. Kun ammattilainen tekee työtään, liikkeistä näkee, että hän tekee sen turvallisesti ja tietää, mitä tekee. Jos täytyy purkaa moottoria tai vaihdelaatikkoa, hän osaa tehdä sen nopeasti ja tehokkaasti. Hän tietää, mitä pitää irrottaa ensin, että tietty osa irtoaa. Hän purkaa oikeassa järjestyksessä, ja osaa myös kasata laitteen takaisin toimivaksi. Hänellä on varmat otteet. Se rauhoittaa kaikkia. Pomotkin ovat rauhassa, kun asialla on tekijä, johon hekin ovat oppineet luottamaan. 

Laatua omassa työssäni on se, että on tietoa ja taitoa korjata vika nopeasti, että seisokki jää mahdollisimman lyhyeksi. Ammattitaidosta kertoo tapa korjata siten, että korjaus on kestävä, pitkäikäinen ja luotettava. Laatua tässä työssä on myös se, että osaa tehdä työn turvallisesti. Koneet ja laitteet ovat kuitenkin niin isoja, että voi sattua pahastikin.

Työn huonoin puoli on, että paikoin on todella likaisia, öljyisiä paikkoja. Tehtaalla käytetään kemikaaleja, jotka voivat olla terveydelle vaaraksi. Työvuorot voivat olla raskaita sekä fyysisesti että henkisesti, koska tehdään kolmea vuoroa. Siksi vapaa-ajalla pitää satsata lepoon, nukkumiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Täytyy pitää itsensä sekä henkisesti että fyysisesti hyvässä kunnossa.
Kunnossapidossa parasta on se, että työ on niin monipuolista. Mikään päivä ei ole samanlainen. Saa käyttää omaa luovuutta ja visiota, ja tehdä rakennelmia puusta ja metallista. Hitsataan ja maalataan, välillä tehdään putkihommia, tai ollaan pihalla. Koko ajan oppii uusia tapoja tehdä asioita. Tylsiä päiviä ei olekaan.

Teksti Mari Schildt
Kuva Reima Kangas