Hämeenkyrö on aina ollut parasta mulle, täällä on kaikki.

Lapsuus oli hyvä Kyröskosken keskustassa omakotitalossa. Isä oli Kyröllä työsuojeluvaltuutettuna, äiti Silmäasemalla myyjänä. Isosisaren kanssa oltiin kuin paita ja pylly, kuljin Johannan porukoissa joka paikassa. Pikkuveli syntyi kun olin kahdeksan. He on kaikki vahvasti läsnä mun elämässä edelleen.

Hän opetti mulle sen, että jossittelu on turhaa. Pitää nauttia siitä mitä on ja toteuttaa unelmat.

Tie tehtaalle ei olis voinut suorempi olla: ensin pari vuotta ammattikoulussa, sitten Silvaan, työharjottelemaan ja 20-vuo­tiaana vakinaiseksi. Ostin heti paritalon puolikkaan tehtaan vierestä ja poikaystävä muutti sinne. Kun erottiin, tapasin Mikon, tai kyllähän mä hänet jo tiesin, Johannan miehen koulukaverin.

Muutettiin Mikon kotipuoleen maalle Köhköröön. Vilho syntyi kun olin 26 ja Hilma reilun vuoden myöhemmin, he on nyt 12 ja 13. Arki on pitkälti heidän kuskaamista harrastuksiin. Tavallista arkea, tykkään siitä.

Asutaan rintamamiestalossa. Meillä voi koira juosta pihalla vapaana, en osaa edes kuvitella asuvani keskustassa. Sienet ja marjat löytyy kankaalta tien toiselta puolen, käyn siellä vapailla yksin ollessa koiran kanssa lenkillä. Joskus hautaudun sohvalle telkkaria katsomaan.

Vapaathan ne tässä työssä parasta on, mutta aina ne loppuu. Valvon melkein aina ekan yön. Hetken söin unilääkkeitäkin siihen, kun isosisar menehtyi. Siitä on nyt reilu vuosi.

Johanna sairastui harvinaiseen syöpään. Hän otti sen ihmeen hyvin: tavallaan kantoi miestään ja kahta lastaan ja meitä muita läpi kaiken. Mitään ei jäänyt häneltä puhumatta, mutta meiltä muilta jäi. En voi enää soittaa hänelle joka päivä niin kuin ennen.

Ajattelen häntä kun en unta saa, kun vähän pelkään perheeni puolesta. Käyn häntä katsomassa mökille mennessä tai kun lapset ovat harrastuksissaan. Sytytän haudalle kynttilän ja juttelen hälle.

Hän opetti mulle sen, että jossittelu on turhaa. Pitää nauttia siitä mitä on ja toteuttaa unelmat. Rakentaa itse se talo unelmapaikkaan mökin viereen. Mikko on rakennusmies, häneltä se käy.

Me vietetään siellä kaikki kesät jo nyt, ja talvella käydään verkoilla. Kuhat löytyy muutaman sadan metrin päästä rannasta. Täällä kaikki hyvä on lähellä.

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: MIrjami Liimatainen