Olin pikkupoika kun äiti ja isä eros, isä oli alkoholisti. Äitin kanssa asuttiin kahestaan kerrostaloalueella. Ystävystyin leikkipaikalla Mitron kanssa, joka asui isänsä kanssa. Minulla ja Mitrolla meni leikit ja harrastukset niin yksiin, että äiti rupes kiinnostumaan Mitron isästä. Muutettiin aika pian saman katon alle ja perheeseen syntyi pikkuveli Raine. Ja Mitrosta, parhaasta kaverista, tuli mulle velpuoli. Joka on nyt taevaassa. 

Jäätiin kerran Mitron kanssa pitämään talloo pystyssä, kun vanhemmat lähti lomareissuun Ibizalle. Lähettiin baariin, josta vain minä palasin kotiin. Poliisit soitti aamulla ja kysyi onko vanhemmat kotona. Mitro oli kiivennyt palotikkaita viis kerrosta, koputellut tyttöystävänsä ikkunaan ja pudonnut ja kuollut. Siitä tuli mulle black outti. Olin yksin, vanhemmat Espanjassa. Ja myöhemmin asiaa ei paljon käsitelty. Lähimmälle kaverille puhuin päessäni.

Kosteetahan se ol nuoruus, äiti pelkäsi että minusta tulee kuin isä. Opiskelin koneistajaks amiskassa ja pääsin tehtaalle kesätöitten kautta. Tapasin Mirkan, ostettiin omakotitalo, ruvettiin lapsia hankkimaan, vaan sepä ei ollukkaan niin yksinkertaesta. Pitkien kiemuroiden jälkeen suatiin kaksi lasta. Eetu on nyt 16 ja Eerika 13. Eetulla todettiin syntymän jälkeen sydänvika, oli ylimääräisiä reikiä sydämessä. Vaan nepä korjattiin. Nykyään ootellaan Eetun kevarikorttia, että piästään yhessä ajelemmaan, kun minäkin ostin moottoripyörän. Viidenkympin villitys perhe­versiona!

Kaikkihan nämä jo tietää, olen nykyään kova puhumaan. Aina tulloo sorville joku pöytään nojjailemmaan. Ja kotona puhutaan kaikki asiat suoraan, vaikkapa alkoholista, kun vaimonkin isä oli alkoholisti. Koulukiusaamistakin on ratkottu, sitä ovat joutuneet kokemaan kummatkin lapset. 

Ei kai tarvi enempää selittää, miksi olen onnellinen elämästä. Parasta on se, kun saa vuan olla perheen kanssa. Eilen esmerkiksi kun leivottiin nelistään pizzaa ja katsottiin sen jälkeen sohvalla Nicholas Gagen National Treasure.

Jos jottain pelekään niin sitä, että lapsille käypi jottain. Ennemmin kuin että itelle kävis. Vaikka kyllä me kaikesta selvitään, on selevitty aina. 

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Akseli Muraja