»Kunnossapitoon minä alkujaan tänne tulin vuonna 1997, mutta tehtaalla me olemme kaikki enemmän tai vähemmän moniosaajia. Konekanta oli aluksi aika vanhaa. Oli käsinpakkausta ja paljon koneen säätöä. Se oli kuin palokuntatyöskentelyä: Joku tuli aina sanomaan, että nyt tämä menee vinoon ja tämä tekee tällaista, voitko tulla auttamaan. Sitten tuli uusia koneita, jotka olivat huomattavasti luotettavampia, ja siirryttiin enemmän ennakkohuoltoon.

Kun joka vuoroon ei enää tarvittu kokoaikaista kunnossapitohenkilöä, lähdin lautasliinakoneelle. Olihan se muutos, mutta teen edelleen myös kunnossapitoa. Jossain kohdin olin asemoinnissa ja värihenkilönäkin. Meillä on myös työkiertoa, jossa saa tehdä kaikkea. En tiedä, onko täällä vielä jotain, mitä en osaisi. Jotain osaan enemmän ja toista vähemmän, mutta kaikkea pystyn tekemään.

Parhaat het­ket liittyvät siihen, että mietin ja kokeilen.

Tämä viikko oli alunperin merkattu minulle kunnossapitoon. Yksi kone on seis, ja teen sen ennakkohuoltoa, rasvailen ja katson, että kaikki pelaa. Putsailen kaavareita, pesen teloja. Sitten on hyvä tulla ensi viikolla, kun kone toimii. Pientä säätöä on aina välillä. Tänään muutama hammaspyörä oli koneella mennyt rikki. Niitä kun vaihdoin, huomasin, että täällä on laakerikin rikki. Sekin piti vaihtaa. Äskettäin raavittiin porukalla päätä, kun lautasliinoja ei oikein tahtonut tulla ulos. Kiristettiin tätä ja laitettiin tuota vähän tuonne, niin siitä se lähtikin pelaamaan.

Meillä on kivasti vapautta tehdä: Kunhan vain vehkeet pyörivät, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Vaikka työvuorolistassa lukisi mitä, voimme keskenämme päättää, että mene sinä ajamaan tuota konetta, niin me menemme tälle koneelle. Jos huomaamme ajolistasta, että tässähän on samat värit kuin listalla vähän myöhempänä olevassa työssä, niin voimme päättää, että tehdäänpä se työ tässä välissä pois. Tai että ajetaanpa tuo, niin ehditään se vielä tänään saamaan valmiiksi. Meihin luotetaan.

Koneella olemme usein pareittain. Kun näkee, että toinen lähtee tekemään tuota, niin itse voi tehdä toista asiaa. Kun vaihdetaan vaikka mallista toiseen, ja toinen laittaa mallia päälle painokoneeseen, niin toinen voi lähteä vaihtamaan oikeat koodit ja kalvot pakkauskoneelle. Se on yhteispeliä.

Kun taiteilija on lautasliinan suunnitellut, meidän pitää saada värit just eikä melkein kohdilleen malliliinan mukaan. Sinne päin ei riitä, se on tällaisissa töissä tosi tärkeää. Meillä on värikone, kuten maalikaupassa. Lähtökohtaisesti väri tulee automaattisesti koodin mukaan, kuten pitääkin. Mutta aina välillä joutuu laittamaan toista väriä sekaan, koska sävy ei näytä täysin oikealta. Ohenteella, eli vernissalla, säädetään värin tummuus oikeaksi. Meillä on kaappi, jossa voi vaihdella valon väriä. Sen avulla voimme katsoa, miten sävy toimii. Saa niiden kanssa välillä jumpata.

Kun kunnossapidossa koneen joku osa on rikki, ja vaihdan sen, niin se on aika peruskauraa. Ne parhaat hetket liittyvät siihen, että mietin, yritän ja kokeilen. Esimerkiksi lautasliinanipun pitäisi olla kuin tiiliskivi. Jos kone sotkee, tekee huonoa jälkeä, niin sitä kun rassailen, laitan enemmän tai vähemmän lämpöä, kokeilen ja mietin, niin yhtäkkiä se onkin hyvä. Siitä tulee sellainen hyvä olo, että noni: Sehän menikin hyvin loppujen lopuksi.

Näissä töissä pärjää aika hyvin maalaisjärjellä. Kun miettii kaksi kertaa ja tekee kerran, se on hyvä. Tietty maltti pitää olla, ettei mene suin päin sähläämään. Muuten voi rikkoa koneen ja itsensä. Onnistumiseen tarvitaan rauhallisuutta: tieto siitä, että näin tämä menee. Kokemuksen kautta se tulee. Tietyissä asioissa voi mennä vuosia oppimiseen, koska aluksi tulee niin paljon uusia asioita. Itselle saattaa tulla mieleen, että vuosia sitten tuli viimeksi tämä tilanne, mitä silloin tehtiin? Ai niin, niinhän se olikin. Kokemus on näissä hommissa valttia, yleensä.

Kun pukukaapin oven lyö kiinni, niin työt jäävät siihen. Joskus joku pitkällinen kunnossapitoasia saattaa jäädä mietityttämään, ja oivallus voi tulla kotona. Mutta yleensä en kyllä vietä iltojani ja öitäni töitä miettien. Kun kaikki on mennyt hyvin, on ajettu mitä on pitänyt ilman suurempia kommelluksia, niin siinä voi olla ihan tyytyväinen.»•

Teksti: Mari Schildt, kuva Mikko Nikkinen