Miika Virran kasvot hehkuvat, kun hän nappaa kultaisen sienen käteensä. Kanttarelli! Ollaan Miikan vanhempien parinkymmenen hehtaarin kuusimetsässä.

– Näitä varmoja paikkoja on tässä metsässä viisi. Mutta nyt on ollut niin hyvä kesä, että näitä on tullut oman talon pihametsäänkin.

Onneksi, koska Miikan perhe tarvitsee juuri nyt kipeästi kanttarelleja. Virran kotoa nimittäin katosi joku aika sitten virta. 200 litran pakastimesta, joka oli vielä puolillaan marjoja, sieniä ja lihoja. Vanhat aarteet menivät roskiin, tilalle uusi tyhjä pakastin. Onneksi sen täyttäminen on kivaa puuhaa.

– Sen verran näitä pitää saada, että pysytään talvi kanttarellikastikkeessa…mmmm… tänä iltana taidan laittaa sekaan vähän mascarponejuustoa ja valkoviiniä, hän makustelee.

Miika tykkää liikkua tässä metsässä ja hoitaa sitä kuin omaansa. Ja kuukauden päästä nousevat suppilovahverot.

– Siihen sen minun tietotaito toistaiseksi loppuukin. Olen kyllä miettinyt, lataisko sovelluksen, jolla tunnistaa muitakin sieniä.

Pidä varasi Miika. Jos niin teet, voit sairastua sienihulluuteen, ja se on sitten menoa.

Teksti Ilkka Palmu, kuva Jussi Partanen