Vähältä piti, ettei Tero Jalosen perhe olisikaan toteutunut.

– Ei vain tahtonut löytyä sopivaa kumppania, hän sanoo.

Tähtiin oli kuitenkin kirjoitettu toisin. Jalonen oli 40-vuotias tullessaan ensimmäisen kerran isäksi. Nyt kotona riittää lapsiperheen pyöritystä, ja mukana touhuaa myös perheen lemmikki, seniorikissa Maisa.

Jalosen työpaikassa Cabassilla Valkea­koskella työskennellään arkisn aamu­seitsemästä iltapäiväkolmeen. Jalonen sanoo, että arvostaa työaikaansa, joka tekee mahdolliseksi pyhittää illat ja viikonloput perheelle, 6-vuotiaalle Senjalle, 9-vuotiaalle Siljalle ja Soile-vaimolle. 

Jalonen kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, jotka on haettu kotoa töihin. Työt koneenhoitajana vaneritehtaalla Viialassa loppuivat vuosien 2004 ja 2005 vaihteeseen. Cabassin silloinen johtaja soitteli tehtaalle ja kyseli tilaisuutta löytää sieltä hyvä työntekijä. Helmikuussa Jalonen aloitti yrityksessä koneenhoitajana. Tänä vuonna hänelle tulee 20 vuotta täyteen Cabassilla.

Paperilla on oma tahtonsa

Lapsena Jalonen ei tiennyt, mikä hänestä tulee isona. 

– Olen ajatellut, että työ kuin työ, jonkun ne täytyy tehdä. En ole koskaan ajatellut, mitä haluaisin loppuelämäni tehdä, hän miettii.

Kun valintoja piti ammattikoulua varten tehdä, hän päätteli, että maailma sähköistyy, siksi sähkömiehelle tulee riittämään töitä. Koulun jälkeen tie vei kuitenkin koneenhoitajaksi puu- ja paperi­teollisuuteen. 

Cabassi tekee paperikasseja. Ulkomaisten yritysten kanssa on vaikea kilpailla hinnalla, mutta Cabassin valtteina ovat laatu ja nopeus.

Jalonen on ajanut konetta parikymmentä vuotta, mutta silti se pääsee välillä yllättämään. Liikkuvia osia on niin paljon.

– Pomoni sanoi aikoinaan, että tämä laite on kuin kellokoneisto. Jokaisen osan täytyy toimia hyvin, että syntyy hyvä tuote. Ohjekirjojakin on olemassa, mutta niillä ei pääse pitkälle. Tavat toimia ovat löytyneet kokemuksen perusteella, Jalonen kertoo. 

Materiaalillakin on oma tahtonsa, 

– Paperi on elävä materiaali, se tekee välillä mitä haluaa. Pitää tietää, miten mikäkin paperi käyttäytyy, ja pitää ymmärtää olosuhteiden vaikutus: Onko kostea kesäpäivä vai kuiva talvipäivä, Jalonen erittelee.

Ongelmat on hoidettava itse.

– Meillä ei ole remonttimiestä. On huokaistava syvään ja ruvettava selvittämään. Aina se on ratkennut.

Reservissä valmiina

Arvot ovat Jaloselle tärkeitä. Tärkein on koti ja sen rakkaat ihmiset. Heihin liittyvät kaikki muutkin arvot. Kunnia merkitsee hänelle oman toiminnan säätelemistä niin, ettei tule hölmöiltyä. Isänmaallisuus on sitä, että on valmiina kohtaamaan kriisiajan haasteet. 

Isänmaallisuus on Jaloselle käytän­nön­läheinen arvo, sillä hän on harras­tanut 1990-luvun lopulta saakka SRA- ammuntaa, eli sovellettua reserviläisammuntaa.

– Se on toiminnallista urheiluammun­taa, jossa pidetään reserviläisten sota­taitoja yllä, hän kertoo.

Harrastuksessa rakennetaan maastoon rasteja kuvitteellisten taistelutilanteiden mukaan. Rasteilla on pahvista tai metallista tehtyjä maaleja ammuttavaksi. Aikaa mitataan, ja turvallisuussäännöt ovat tiukat.

– Päätin, kun esikoinen syntyi, että jos ainakin kerran kuussa kävisi harrastamassa, että pysyvät taidot tallella.

Lapset aina etusijalla

Lasten harrastuskuljetuksia on kerran viikossa. 

– Itse veisin vaikka joka päivä, mutta lapsen ei kannata rasittua niin, että koulunkäynti siitä kärsisi, hän miettii.

Pulkkamäkeen ja luistelemaan isä vie kuitenkin lapset mielellään.

– Sen isompaa ei ole talvelle suunnitelmissa, Jalonen sanoo.

Lapsiperheen aikataulut vaativat kuitenkin monenlaista sumplimista.

– Meillä ei ole juurikaan tukijoukkoja, vaan kahdestaan arkea pyöritämme. Se on sellaista tasapainottelua. Ajatus on kummallakin, että lapset aina edellä, Jalonen sanoo.

Tero Jalonen, 48

Työ: Koneenhoitaja, Cabassi Oy Valkeakoski.
Harrastus: Sovellettu reserviläis­ammunta.
Perhe: Puoliso, kaksi tytärtä ja kissa.
Motto: Koti, kunnia ja isänmaa

Teksti: Mari Schildt, kuva: Reima Kangas