Harjakattoisia litran maito- ja jugurttipurkkeja syntyy tuotantokoneelta Tetra Pakin Imatran tehtaalla. Sivusaumaoperaattorit Iiro Elovaara ja Henna Kauhanen ajavat konetta osana neljän hengen tiimiä. Uusia kasvojakin on mukana, sillä kesätyöntekijät ovat saapuneet. Elovaara on teamleaderinä yksi perehdyttäjistä. 

– Hän on yksi meidän parhaimmista opastajistamme, Kauhanen kehuu ja tarkentaa, että Elovaara laittaa pohtimaan ongelmia, eikä vain tarjoile vastauksia.

Viidestä kesätyöntekijästä neljä on naisia, mikä on Elovaaran mielestä hyvä juttu: Jotenkin naisilla on taito pitää miehetkin ruodussa ja kirittää hyviin suorituksiin. Kuten Kauhanenkin tekee.

– Hän on todella särmä – ja puhelias tapaus, Elovaara hymyilee.

Molemmat sanovat, että Tetra Pakissa on työntekijöiden kesken hyvä yhteishenki. Kuulokkeiden kautta juttu luistaa sekä työstä että muusta.

Kauhanen korostaa, että kunnioittava kohtelu on keskeinen osa toimivaa työyhteisöä. Siksi tällä työpaikalla heitellään harvemmin kovin rankkaa huumoria, kivaa ja ystävällistä senkin edestä.

– Sanotaanko, että joku saattaa laulaa mikrofoniin jotain tunnettua biisiä, joka liittyy työn tekemiseen, Elovaara kertoo.

Juttua on virinnyt myös Tik Tokin ruokatrendeistä, remonttihommista, sekä auton ja polkupyörän varaosista. Ja kesäsuunnitelmista. Elovaaraa vähän kirvelsi, kun huomasi katsoneensa loma-aikansa väärin. Se onkin vasta elokuussa.

– Aika nopeasti alkoi kuitenkin jo hymyilyttää, hän kertoo.

Juhannus on sentään samaan aikaan kaikilla. Kauhanen huokaa, että todennäköisesti se sujuu kotona Parikkalassa terassinrakennustöissä. Muuten kesän viikonloput alkavat jo olla täynnä menoja.

– Kun muut ihmiset haluavat rentoutua yksinään, niin minä tykkään nähdä kavereita, tuttuja ja kaikkia aina silloin, kun on vapaata. Sosiaaliset kanssakäymiset ovat minulle tosi tärkeitä, Kauhanen hymyilee.

Elovaara arvelee, että suunta on juhannuksena perinteinen:

– Suikkalan lavalle Ruokolahdelle tansseihin. Yleensä jostain mökinkulmalta lähdetään porukalla, hän kertoo.

Elovaaran kipinä tanssimiseen syntyi lukion vanhojentansseissa. Eikä poikamiestä haittaisi ollenkaan, vaikka lavalla iskisi vähän romanttistakin kipinää.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Mikko Nikkinen