Mitäpä sitä viimeisenä vapaana muuta tekisi kuin lähtisi plottinajokoiran kanssa metsästämään petoeläimiä. Näin on asiat Janne Jäärnin elämässä. Hän heräsi puoli seitsemältä, laittoi aamukahvin jälkeen lapset kouluun, sitten päiväaskareet, koira kyytiin ja metsään. Kotia kohti hämärän huitteilla, puoli kuudelta autoon ja yövuoroon Metsä Fibren Kemin biotuotetehtaan kuivaamoon.

Tänään ei jälkiä löytynyt, mutta ei se mitään. Tärkeintä on metsän siimeksessä liikkuminen ja koiran koulutus.

– Kettuja pääsääntöisesti ajatetaan, riistanhoitohommaa. Rymy on vasta alle parivuotias, ei ole vielä kovin hulppeita saaliita saatu. Mutta välillä joutuu jo spurttaamankin, kun se saa hajun ja lähtee ajamaan, että vauhdikasta tämä on. Totaalista vastapainoa työlle

Jannella on ollut metsästyskortti 9-vuotiaasta, ja niin on hänen vanhimmalla pojallaankin. Verenperintö elää. Pakastin on täynnä hirvenlihaa, ja toivottavasti vielä karhuakin. Että karhujahtiinkin pitäisi koiria opettaa! Tarkoitus on hankkia Rymylle piakkoin kaveri samaan oppiin.

– Metsästys on niin paljon tärkeämpää kuin saalis. Pääasia että koirat oppii. 

Yhden tavoitteen Janne saavuttaa aina. Työt aloittaa levännyt mies.

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Nina Susi