Kauttualla tikittää sisäinen kello. Se herättää Juha Kuokkasen neljältä joka aamu.
Parasta elämässä
Juha Kuokkasen synnyinpaikassa on ollut aina kaikki mitä onneen tarvitaan.
Olen syntyperäinen kauttualainen. Täällä on ollut aina kaikki mitä onneen tarvitaan, työt ja huvit lähiympäristös. Ei ole ikinä tarvinnut kaukaa töihin ajaa, nykyään tulee Walkille 15 kilometriä.
Teen päivätöitä omaan tahtiin. Heräilen neljän jälkeen aamulla, käyn pisulla ja pesulla, pistän eväät reppuun ja aloitan työt ennen viittä. Kuudelta kahvit ja aamupala. Aamuvuoroon tulevilla ei ole siinä vaiheessa alkanut edes silmät liikkua päässä.
Ei olis onnellisempaa voinut olla elämä ilman huolen häivää.
Erosin kymmenkunta vuotta sitten, ja uskoisin että sinkkuudesta on tullut loppuiän olotila. Kun ei ole pyykinpesu ropleema, ja ruuanlaittoa rakastan. Asun rintamamiestalossa seitsemättä vuotta poikani Juliuksen kanssa, hän vuoroviikoin.
Julius on nyt seiskalla. Hän tulee äitinsä viikollakin joka päivä tänne koulun jälkeen syömään ja tekemään läksyt. Ruoka odottaa aina valmiina. Pöydässä on usein makaronilaatikkoa tai jauhelihakastiketta perunoiden kanssa.
Keitin äitillekin nuorena perunat valmiiksi, kun hän tuli töistä. Elettiin tavallista työläisperheen elämää, vanhemmat oli eronneet. Pelasin jalkapalloa Euran Pallossa, pyöräiltiin joka paikassa, uitiin ja mopoiltiin ilman kännyköitä. Ei olis onnellisempaa voinut olla elämä ilman huolen häivää. Nykyään on vuorot on vaihtuneet, poika saa olla yhtä huoleton. Ei tarvitse murehtia maailman murheista tai sitä, riittääkö rahat, sen kun vaan on ja elää ihanaa nuoruutta.
Julius on elämäni paras asia. Hän kulkee pyörällä kaikki välit, kun äitinsä ja mummu asuvat kylillä. Itse käyn normisti äitini luona lähes joka päivä, kannan puita että saavat takkaan valot, annan takaisin päin.
Euran Pallo on ollut mun tärkein harrastus läpi koko iän. Kun poika joskus muuttaa pois kotoa, aika tulee kulumaan kioskilla käydessä ja kentällä jalkapalloa katsomassa. Ja Rantapirtillä käyn tietenkin.
Meidän osaston Rantapirtti on Pyhäjärven sametinhienolla hiekkarannalla. Siellä melkein asuttiin lapsena, kun isät oli paperitehtaalla töissä, ja siellä käyn edelleen kavereiden kanssa lähes joka ilta kuuden jälkeen. Kesällä saattaa saunareissu kestää kolme tuntia. Sen jälkeen voi ottaa jo ehtoon ja painua nukkumaan yhdeksän maissa.
Teksti Ilkka Palmu, kuva Jussi Partanen

