Katso oheista kuvaa. Kumpi muodoista on nimeltään kiki ja kumpi bouba?

Kolumni

Tutkimuksen mukaan keskimäärin 70% koehenkilöistä oli sitä mieltä että teräväpiirteisempi muoto on “kiki” ja pyöreämuotoisempi “bouba”, vaikka koehenkilöt olivat valittu paristakymmenestä eri kieliryhmästä. Englannin kieltä puhuvilla tulokset lähenivät jo sataa prosenttia. Hajontaa tapahtui lähinnä koehenkilöissä, joiden äidinkielessä oli jo kikiä tai boubaa muistuttava sana, kuten Romaniassa, jossa boubalta kuulostava sana tarkoittaa viiltävää kipua, tai Turkissa, jossa kikiä käytetään kuvailemaan jotain pientä ja suloista, kuten vauvaa.

Bouba/Kiki-efektin löysi vuonna 1929 psykologi Wolfgang Köhler. Koe on toistettu eri muotoisena lukuisia kertoja ja efektin on huomattu toimivan eri kieltä puhuvien lisäksi myös lapsilla, jotka eivät ole edes vielä oppineet puhumaan. Arvailuja on esitetty äänteiden muodostamisesta synestesiaan, mutta lukuisista tutkimuksista huolimatta tutkijat eivät kuitenkaan osaa sanoa varmaksi, miksi efekti toimii.

Synestesia tarkoittaa aistihavaintojen sekoittumista. Ihminen saattaa haistaa värin tai nähdä äänen, Bouba/Kiki-efektissä kuulla muodon. Synestesian aiheuttava geeni kulkee noin neljällä prosentilla ihmisistä ja se ilmentyy heistäkin vain pienellä osalla. Kieli laukaisee synestesian useimmin kuin muut tekijät. Tyypillistä synestesiaa on esimerkiksi viikonpäivien, tai aakkosten näkeminen tietyn värisinä. Bouba/Kiki-efekti vaikuttaa kuitenkin toimivan suurimmalla osalla ihmisistä, joten kyseessä on kenties korkeintaan jonkinlainen synestesian esiaste.

Sanojen kirjaimet myös tuovat mielleyhtymiä pehmeydestä tai terävyydestä. Bouba sana kuulostaa, mutta myös näyttää pehmeältä, kun taas Kiki on ilmeisen terävä. Suomen kielessäkin löytyy paljon esimerkkejä Bouba/Kiki-efektistä. Pallo kuulostaa pyöreältä, puukko terävältä. Bouba/Kiki-efekti ei todista ihmiskunnan alkuperäistä yhteistä kieltä, vaan ennemminkin yhteistä mieltä.

Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka eivät ymmärrä japanin kieltä, osaavat arvata eri japanin kielen merkkien merkityksiä hiukan sattumaa paremmin. Kun englannin kieltä puhuville näytettiin perulaisia sanoja kaloista ja linnuista, osasivat koehenkilöt jao­tella sanat kategorioihin sattumaa paremmin. Me suomalaiset nauramme kirjoitettuna “hahaha!”, kun taas espanjalainen taikuriystäväni nauraa “jajaja!”. Kielestä ja kulttuurista huolimatta mielemme toimii samankaltaisesti.

Tätä outoa sanojen synestesiaa hyödynnetään myös markkinoinnissa. Sana “swoosh” piirtää mieleen heti Niken logon ja Nike itsessään kuulostaa Kikin tyyliseltä, terävältä ja tehokkaalta. Google kuulostaa selvästi Boubalta, leppoisa ja rento. Muinainen kilpailija Altavista kuulosti korvaan heti paljon tylsemmältä. Vähän kuin Microsoft verrattuna Appleen. Enkä edes ole Apple-fani! Jos miettii suomalaisia brändejä, kuulostaa Fazer hienostuneelta ja ylelliseltä, Muumit hyvinkin pehmeältä ja leppoisalta ja Fiskars varsin terävältä.

Bouba/Kiki-efekti todistaa, että erilaiset sanat ja yritysten nimet luovat mieleemme alitajuisia mielleyhtymiä ja tunteita. Bouba/Kiki-efektistä voisi jopa tehdä mentalismitempun, joskaan ei kovin kaksista. Voisit ottaa kaksi lappua, piirtää niihin kuvanmukaiset muodot, ja kirjoittaa lappujen taakse “Bouba” ja “Kiki”. Ihminen arvaisi kumpi muodoista olisi kumpi, ja mentalisti paljastaisi, että arvaaja oli oikeassa. Temppu ei kuitenkaan ole ihmeellinen, koska vastaus olisi useammalle meistä päivänselvä, vaikka syytä siihen emme osaa selittää. Se vain tuntuu oikealta.