Perjantaina 13:31 Joensuusta kohti Helsinkiä lähtevässä junassa Uimaharjun joukkue
suunnittelee voittoa. Tai no, ainakin hauskaa viikonloppua. Ravintolavaunussa pelistrategiaa käydään läpi 14 pelaajan voimin, mutta vitsit tuntuvat kulkevan paremmin kuin taktiikka.

Paperiliiton salibandyturnaus pelattiin lauantaina Helsingin Hakaniemessä. Tänä vuonna 120-vuotisjuhlavuoden mestaruudesta kilpaili ennätysmäärä joukkueita. Myös Uimaharjun osasto 88:n Timo Roth pääsi osallistumaan pitkästä aikaa hänelle jo tuttuun tapahtumaan.

Viime vuosi jäi väliin selkävaivojen takia, mutta nyt mies on jälleen pelikunnossa.

– Meillä on tosi hyvä yhteishenki. Ollaan kaikki tuttuja keskenään ja mukana on porukkaa vähän joka ikäluokasta, huumoria riittää, Roth kertoo.

Perjantai-illasta pelipäivään

Uimaharjulaisten porukan turnausta edeltävä ilta pääkaupungissa etenee tuttua kaavaa. Kirjautuminen hotelliin, ruokailu ja osa joukkueesta jatkaa vielä iltaa.

– Onneksi kaikki pääsivät kuitenkin hotellin aamupalalle, Roth naurahtaa.

Samanlainen huumori näkyy lauantain salibandyturnauksessa Hakaniemessä. Rothin mielestä se on näissä tapahtumissa tärkeää. Kentällä ja sen laidalla kohdataan ihmisiä eri työpaikoilta, osa tuttuja ja osa taas uusia kasvoja.

Vaikka Uimaharjun joukkueella ei yhteistreenejä ole juuri ollut, jokainen on valmistautunut tahoillaan eikä tavoitteista tingitä.

– Jännittää, vaikka kova uho on päällä.

Ensimmäinen peli alkaa vauhdikkaasti ja jo joukkueen ensimmäisen maalin jälkeen Roth rentoutuu.

– Voitto tuli, hän huikkaa ja katoaa hetkeksi pukuhuoneeseen rauhoittumaan.

Hetken päästä Roth palaa kentän laidalle ja kertoo ensimmäisen pelin menneen nopeasti ohi. Hän ehti jo epäillä, lasketaanko yhtä maalia ollenkaan, kun tulostaulu viivytteli. Sitten tilanne selkenee, peli etenee ja lopulta taululla on selkeä voitto.

Vastustajakaan ei ota häviötä vakavasti.

– Me keskitytään sitten illan menoihin, joku huikkaa.

– kyllä tämä on nuorten miesten laji, toinen jatkaa.

Kentän laidalla tunnelma elää koko ajan. Mailat kolisevat laitaan jokaisen maalin jälkeen, ja katsomosta kajahtaa kannustuksia. Toiselta kentältä kantautuva meteli kääntää kaikkien päät hetkeksi.

– Nyt on ekassa pelissä hikoiltu eilisen oluet pois, Roth naurahtaa.

Toisessa pelissä jännitystä ei enää ole ilmassa.

– Tein maalin. Nyt on kahvin paikka.

Kentällä kilpaillaan, laidalla kohdataan

Turnaus ei ole vain kilpailua. Sen huomaa myös Valkeakosken osasto 70:n pelaaja Reetu Inkilä, joka on mukana nyt toista kertaa kyseisessä salibandyturnauksessa. Hän on toiminut opashiihtäjänä paralympialaisissa ja nähnyt siis huipputason urheilua lähietäisyydeltä.

– Paralympialaisissa on hieno yhteishenki ja se sama näkyy nyt tässäkin turnauksessa, Inkilä kertoo.

Paperiliiton salibandyturnaus on järjestetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2006 ja nyt 20 vuotta myöhemmin mukana on ennätysmäärä joukkueita.

Uimaharjun osasto 88 nappaa hopeaa, kultamitali jäi tällä kertaa haaveeksi. Se ei kuitenkaan latista tunnelmaa, sillä edessä on vielä iltaohjelmaa.

– Yritän jaksaa normaalia yhdeksää pidempään jatkoilla. Varmasti jaksankin, kun on niin hyvää seuraa, Roth tuumailee.

Lauantai-iltaa vietetään yhdessä ruokaillen, juoden ja livemusiikista nauttien. Osalla matka jatkuu vielä Helsingin yöhön. Sunnuntaiaamuna juna vie joukkueen takaisin Uimaharjuun.

– Kaikki pääsivät onneksi junaan. Kaikin puolin loistava matka, Roth kertoo seuraavana aamuna puhelimitse.

– Kotona aion heti purkaa laukut ja leikkiä lasten kanssa.

Teksti: Saga Holmström, kuvat: Annika Rauhala