Hitaasti eteenpäin soljuvaan turvalliseen elämäänsä tottuneille ihmisille alkuvuoden tapahtumat ovat olleet varmasti järkytys. Viimeistään nyt jokainen rauhan ihminen on herännyt huomaamaan, minkälaista jälkeä yksinvaltius voi pahimmillaan aiheuttaa. Erityisesti, jos yksivaltiaan ympärillä on aurinkokuninkaan hulluimpiakin ideologioita myötäilevä omia etujaan ajava lakeijaparvi. Ja erityisesti, jos näiden alapuolella on vielä hännystelijäjoukko, joka ei uskalla toiminnan mielettömyydestä huomauttaa tai pitää suunsa kiinni vain tavoitellessaan paikkaa tuossa himoitussa rälssissä, joka nauttii kuninkaansa jakamista ylenmääräisistä taloudellisista eduista.

Synkistä ajatuksista vähän miellyttävämpiin. UPM:n työriidassa saatiin sovintoesitys, jonka molemmat osapuolet pystyivät hyväksymään. UPM ilmoitti saavuttaneensa ”strategiset tavoitteensa”. Jossain muualla asia olisi ilmaistu siten, että erikoisoperaatio sujui aivan suunnitelmien mukaan. Jos kaikki meni niin kuin tarkoitettu oli, niin hyvä niin.

UPM tavoite oli ainakin se, että palkanmaksu kohdistuisi tulevaisuudessa enemmän työntekoon. Jos töitä (painopaperia lukuun ottamatta) tehdään yhtä paljon kuin ennen ja ansiotaso säilyy ennallaan, niin minunkaltaiseni hitaampi ihminen tippuu kärryiltä siitä, että miten se nyt eri lailla kohdistuu. Jossain vaiheessa aloinkin pohtimaan, että jospa UPM:n tavoitteiden lähtökohta onkin ollut filosofisempi kuin olen ymmärtänyt. Olisiko kyse jonkinlaisesta metaforasta, jostakin joka tekee tuntematonta tutuksi paljastaen samalla entuudestaan tutusta asiasta uusia piirteitä tehden näin tuttua tuntemattomaksi. Ehkä UPM tavoitteissaan viittaakin vanhaan kiinalaiseen arvoitukseen, jossa pohditaan, pitääkö puu kaatuessaan ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa. Kyllä hyvästä arvoituksesta kannattaa 200 miljoonaa maksaa, sanoo sisäinen Hercule Poirot minussa.

Ainakin loma-aikaan UPM:n sopimuksessa kohdistuu nyt enemmän palkkaa kuin ennen. Ja loma on totta vieköön kovaa työtä. Mökillä pitää raataa, sukulaisia tavata, ja jos jättää mukulat yksin kaupunkiin, joutuu pelkäämään omaisuutensa ja naapureiden puolesta. Sisuskalutkin vaativat lomalle loppua, jos vähänkään antaa tunteilleen valtaa lomasaunaa lämmittäessä ja sihijuomaa nauttiessa.

Nyt kun tämä neuvottelukierros vetelee vihdoin viimeisiään, on kiitosten aika. Kiitos teille kaikille tekemästänne työstä. Vahvinta on kuitenkin aina yhteistyö.

Juho Koivisto, Paperiliiton lakimies

Pomo tuli kiittelemään hyvästä ylösajosta ja kyselemään, että kuinka se meni. Sanoin, että tällä kokemuksellahan se tuppaa sujumaan kuin Tapparalla. Ensin vähän risaa ja väännetään, mutta mestaruuteen se päättyy.