»Jos menen vaikka risteilylle, niin ryhdyn heti katsomaan, millaiset venttiilit laivassa on, miten palojärjestelmä toimii.»
Laadusta tinkimättä
»Olen ollut UPM:llä töissä vuodesta 1990, ja minulla on 20 vuoden laboranttitausta. Biojalostamolle tulin elokuussa 2013, ja lokakuussa 2016 siirryin päivätöihin HSE-operaattoriksi. Se oli ikään kuin jatkoa työsuojeluvaltuutetun tehtävilleni. HSE tulee sanoista Health, Safety and Environment, eli terveys, turvallisuus ja ympäristö.
Biojalostamo käyttää raaka-aineena sellutehtaalta tulevaa mäntyöljyä. Tehdas tuottaa uusiutuvaa, puupohjaista dieseliä, jota voidaan lisätä fossiilisen dieselin sekaan. Sivutuotteena syntyy naftaa eli bensiiniä, tärpättiä ja pikeä. Biojalostamo on Tukesin valvoma korkean riskin laitos.
Kännykkä voi aiheuttaa kipinän, joka voi sytyttää tulipalon.
Työni liittyy pitkälti henkilöstön suojaimiin. Laitan kaikki tehtaalle tulevat ihmiset kenttäkuntoon: Hankin heille kypärän, monikaasumittarin, radiopuhelimen, työvaatteet ja kengät. Työvaatteet suojaavat kuumuudelta, tulelta, staattiselta sähköltä ja mahdolliselta valokaarelta. Päätoiminnot biojalostamolla ovat ulkona. Silti meillä ei pidetä kesälläkään lyhythihaisia paitoja, vaan standardin mukaisia työvaatteita. Käsineetkin on pakko olla käsissä. Kentällä ihosta näkyvillä ovat vain kasvot.
Monikaasumittari on pakollinen turvaväline rintapielessä. Se haistelee neljää asiaa: happea, rikkivetyä, häkää ja räjähtäviä kaasuja (LEL). Jos se havaitsee kaasua, on mahdollista perääntyä. Ennen tulitöitä meillä käydään prosessissa haistelemassa kaasut sondilla, joka on kiinni imevässä kaasumittarissa.
Kentälle ei saa viedä esimerkiksi kännykkää, jos se ei ole ATEX-suojattu, eli ei aiheuta kipinää. Minä en esimerkiksi koskaan puhu kännykkään, jos olen bensa-asemalla. Jos ilmassa on kaasua, tavallinen kännykkä voi aiheuttaa kipinän, joka voi sytyttää tulipalon. Kommunikaatiovälineenä meillä biojalostamolla käytetään Atex-radiopuhelimia.
Urakoitsijoiden suojavarusteet on oltava samaa tasoa, kuin meillä työntekijöillä. Jos vaikka suojalasit ovat jääneet rintapieleen roikkumaan, se ei ole varoituksen paikka, vaan sanotaan, että voisitko laittaa suojalasit. Joskus seisokin aikaan minulla on ollut mukanakin suojalaseja, jotka voin antaa, jos joltain puuttuu.
Meillä käytetään tilanteen vaatiessa vastaavia paineilmalaitteita, kuin palomiehet käyttävät. Epäilyttävään paikkaan ei aina voi mennä kaasunaamarissa. Olenkin eräänlainen kalustonhoitaja. Varastossa katson, että meillä on tarpeelliset määrät kaikkea: eri kokoisia kaasunaamareita, suodattimia, kypäriä, hanskoja ja muita tarvikkeita. Jos jotain puuttuu, olen yhteydessä tavarantoimittajiin. Huolehdin myös, että kansioista löytyvät ajantasaiset PI-kuvat ja eri kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet.
Operaattoreilla on sosiaalitiloissa niin sanottu likainen ja puhdas puoli. Kun tullaan prosessista, mennään likaiselle puolelle, jätetään vaatteet kaappiin ja mennään suihkuun. Saunaankin pääsee. Suihkussa käydään, koska työstä on voinut tulla roiskeita ja hajuja. Jos vaikka tärpättiä tulee vaatteisiin, se haisee todella pahalle. Sellaisia ei kukaan halua viedä kotiinsa. Suihkusta kuljetaan puhtaalle puolelle, jossa omat vaatteet odottavat. Töihin tullessa vaatteet jätetään puhtaalle puolelle, puetaan työvaatteet ja mennään töihin.
Käyn kentällä niin paljon kuin mahdollista jututtamassa urakoitsijoita ja omaa väkeä. Jos työntekijä ei halua syystä tai toisesta tehdä turvallisuushavaintoa järjestelmään, minä teen sen hänen puolestaan. Kannustan kuitenkin aina itse kirjaamaan järjestelmään. Jos tilanteita täytyy jälkikäteen selvitellä, niin kaikki löytyy kirjattuna. Työsuojeluvaltuutettuna minun on helppo ottaa esille mahdollisia turvallisuuspuutteita.
Seisakissa turvallisuutta valvotaan tarkasti, koska silloin on paikalla paljon väkeä. Sen aikana meillä on HSE-piste, jossa HSE-tiimi päivystää. Varustelen sen turvallisuusvarusteilla, ja siellä annetaan myös neuvontaa. Se on kuin tietotoimisto, jonne urakoitsijatkin osaavat tulla.
Minua palkitsee se, että excelini ovat kunnossa! Olen luonteeltani äärettömän tarkka. Jos menen vaikka risteilylle, niin ryhdyn heti katsomaan, millaiset venttiilit laivassa on, miten palojärjestelmä toimii? Onko märkä- vai kuivanousu? Katson sprinklerit, sammuttimet ja poistumiskartat. Teen sitä kuin alitajuntaisesti. En aina onnistu jättämään töitä työpaikalle, koska työ on hirveän mielenkiintoista. Olen oikeasti innostunut siitä.»
Teksti: Mari Schildt, kuva: Mikko Nikkinen