Pankakoski Millin kartonkikone kolmo­sen valvomossa ollaan jännän äärellä - ainakin jos Jarkko Kortelaiselta kysytään.

– Vuosi sitten valmistuin oppisopimuskoulutuksesta, ja nyt opettelen koneenhoitajaksi, hän sanoo.

Koneenhoitaja Eero Hiltunen on opettanut Kortelaista kahden vuorokierron ajan. Hän sanoo, että omatkin oppiajat ovat vielä tuoreessa muistissa. Hiltunen on toiminut koneenhoitajana kuusi vuotta.

– Opettamisessa on tärkeää itsekin ajatella asiat alusta lähtien, hän kertoo.

Ennen siirtymistään koneenhoitajaksi molemmat työskentelivät kartonkikoneella muissa tehtävissä.

– Sen kyllä huomasi, kun Jarkko oppiin tuli: Perusjutut olivat aika lailla hyvin hallussa. Jarkko on myös tosi nopea oppimaan, Hiltunen sanoo.

Kortelaiselle on ehtinyt kertyä kokemusta erilaisista opettajista ja opastajista 21 vuodelta työelämässä. Hiltunen on hänen mukaansa parhaasta päästä.

– Eeron tapaisen opettajan pitääkin olla: rauhallinen, eikä hermoheikko. Eerolla on kanttia antaa toisen opetella.

Sellainen kysyy luottamusta, joka tunnetusti ansaitaan.

– Jarkko on hyvin jämpti kaveri: Tulee asiat tehtyä pilkulleen ja viimeisen päälle, Hiltunen kiittelee.

Eniten vaikeuskerrointa koneenhoitajaksi opettelemisessa on Hiltusen mukaan laajassa lajikemäärässä. Tehtaalla tehdään tuotteita tiivistekartongista taulun kehyksiin ja olutlasin alusiin saakka.

– Käytännössä kerran vuorossa lajike vaihtuu. Haasteena on oppia, miten mikäkin kartonki käyttäytyy. Saattaa mennä kuukausia, kunnes kaikki tuotteet on käyty kertaalleen läpi, Hiltunen kertoo.

Kortelaisen on yllättänyt, miten monet asiat vaikuttavat toisiinsa kartonkikoneella.

– Samanlaiseen ongelmaan ei ole välttämättä samanlaista ratkaisua seuraavalla kerralla. Kokeilemalla löytyy usein se paras, hän miettii.

Kun kaikki sujuu hyvin ja tasaisesti, työpari ehtii jutella muustakin kuin työstä.

– Vaikka vakavasti työt otetaankin, niin huumoriakin voi käyttää. Emme ole tiukkapipoja kumpikaan, Kortelainen sanoo.

Juttua riittää varsinkin lasten touhuista. Kunhan Hiltusenkin perheessä päästään murrosiän kuohuihin saakka, Kortelaiselta hän voi kuulla kokemus­peräistä kantaa.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Mikko Makkonen