Mahtaako kukaan muistaa, millaista oli herätä pikkulapsena ja huomata, että maisema ikkunassa on yhtäkkiä valkoinen? Lunta! Äkkiä nyt haalari päälle, auta äiti, missä pulkka, ja ennen kun se löytyy, niin karkaan ja syön vähän nuoskaa ja sitten kyllä sukellan mahalleni siihen!

Simpeleellä näistä hetkistä on jo viikko. Tanja Hinkkasella on yövuoro edessä ja aikaa touhuta iltapäivä tenavien kanssa. Kolmevuotias Aatu ja kuusivuotias Antti saavat kyytiä keinuissa, sitten Antti hyppää lumeen, pikkuveli katselee, ei uskalla vielä.

– Mie lähin näitten kanssa sanomaan viimeset heipat leikkipuistolle, kun ei ole vielä ketjuja korjattu pois. Oli näillä äsken hauskaa, kun saatiin kaivonrenkaan vanerikansi väännettyä auki ja kesälelut vielä käyttöön. Traktoreilla oli hyvä tehdä lumihommia.

– Mutta sitten ne hukkuivat sinne lumeen, kertovat lapset.

Veljeksillä on talvileikeissä selvät sävelet. Rattikelkalla mennään omassa pihamäessä isoveli edellä, vaikka siitä paikasta aina taistellaan. Eilen Aatu kävi tekemässä lumiukon mummille ja papalle. Porkkananenän alle tuli spesiaalimaha, sellainen, jossa on luola. Siihen laitettiin lyhty palamaan.

Osaatteko kuvitella, millaista sitä mahavaloa on katsella illalla ikkunasta ja ajatella oman lapsensa lapsia?.

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Mikko Nikkinen