Stressistä paljon puhutaan. Mulla ei oikein ole sellaista. Työasiat jää täysin taakse kun menee portti kiinni, ei niitä vatvota vappaa-ajalla kalastellessa tai metsästellessä.

Se auttaa, että Lieksassa ei ole elämä millään tavalla mollivoittoista. Eikä ole yhtään huonoja puolia siinä, että tunnetaan kaikki toisemme, ainakin kasvoloista.

Helsinkiä kävin kerran kokkeilemassa, kun opiskelin autonasentajaksi, mutta pitkävetteisyys vappaa-ajalla sai tulemaan maitojunalla kotiin. Ei siellä ollut tekemistä mulle, kun olen oppinut korpikulttuuriin. Pakkasessa pittää olla aina hirvenlihhaa, ja jäniksen ja vesilinnun.

Onhan sitä metsää muuallakin, mutta täällä se on meissä ihmisissä. Ei olla puolustusvoimia hällyyttämässä, jos karhu kävelee keskustassa. Korvasieniä kun kävin keväällä kerräämässä, ei yhtään reissua ollut ettei olis karhua nähnyt. Tänä syksynä niitä varten saatiin 52 yhteislupaa, ja kaikki oli ammuttu kahessa viikossa.

Pakkasessa pittää olla aina hirvenlihhaa, ja jäniksen ja vesilinnun.

Me asutaan Sallan ja lasten kanssa omakotitalossa 4000 neliön tontilla puoltoista kilometriä keskustasta. Koirat kulukee ovesta pihalle vappaasti niin kuin myökin, onhan ne perheenjäseniä. 70 000 euroa tällanen koti täällä maksaa. Oman erän metsästysmaille ajaa 10 minuuttia. Tehtaalle kulen useimmiten rullaluistimilla, matkaa tulee 7 kilometriä.

Vanhemman pojan kanssa tulloo syksyisin pidettyä verkkoja, ja iskukoukkuloilla pyydetään jäiltä talvihaukee. Ruunaankoskilla perhostellaan, siellä on osaston mökkikin.

Koko perheen juttu meillä on vaellus. Sillon mennään ajan kanssa. Kun tulee puroja vastaan, lasten pitää antaa pitää leikkinsä välillä. Vaikka kun käytiin kuuden kilometrin Ritojärven kierros. Oli lakka-aikaa, saatiin niitä poimia, ihailtiin luonnon kauneuksia mitä vastaan tuli, isoja keloja. Nuorin poika oli nelivuotias silloin, hän sai sytyttää laavulla nuotion, veisti puukolla tuohukset. Isä neuvoi mutta ei auttanut. Sillä tavallahan se oppii. Samalla tavalla olen ite oppinut, isältä.

Sehän se parasta tässä elämässä on, siirtää eteenpäin sitä hyvää mitä ite on saanut. Ei voi paremmin aikaa käyttää.
 

Teksti Ilkka Palmu
Kuva Mikko Makkonen