Hän on täällä taas. Heidi Lindholm poimii metsän antimia niin, että niitä riittää sukulaisille ja työkavereillekin.

Vapaa-aika

 

Täällä Heidi Lindholm on taas. Metsässä. Ympärillä ovat puut, tuulet, aluskasvillisuus ja tuoksut. Täällä kaikki on hyvin. Muu maailma jää taaemmas ja katse kiinnittyy tähän hetkeen. Ja sieniin.

Mustikka-aika alkaa olla ohi ja puolukoita saa vielä hetken odottaa, mutta sieniä riittää. Lindholm kertoo, että kantarellivuosi on ollut loistava ja mustaa torvisientäkin löytyy paljon.

– En muista, että viimeisen kymme­nen vuoden aikana olisi ollut tällaista, hän sanoo.

Lindholm lähtee marjastamaan tai sienestämään lähes joka päivä, kun siihen on mahdollisuus. Työpäivän jälkeen sankollinen mustikoita on se vakiomäärä. Sen ehtii hyvin puhdistaa illalla.

– Marja- ja sienipaikat ovat niin lähellä, ettei tarvitse kerätä kovin paljon kerralla, hän sanoo.

Lindholm täyttää ensin omat ja lähi­sukulaisten varastot. Sitten osansa saavat myös työkaverit.

– En kehtaa aina ihan kaikilta kysyäkään ja tyrkyttää, mutta kyllähän ne yleensä otetaan mielellään vastaan.

Huomenna Kuopiossa Mondi Powerfluten laboratoriossa Lindholm sulkee sopivan hetken tullen silmänsä. Työpaikka katoaa, ja mielen täyttävät marjapuskat ja sienet. Metsään olisi päästävä ja nopeasti. Siellä odotetaan.

Teksti: Reima Kangas, kuva: Matias Honkamaa

Lisää artikkeleita:

Vapaa-aika
Pulmat
Pulmat
Takaisin etusivulle Lue lisää ajankohtaisia uutisia