Tapasin eräänä harmaan lokakuun loppupuolen päivänä vanhan ystäväni Pentin, joka oli selvästi parempiakin päiviä elänyt ja nähnyt. Kysyin vähän kaarrellen, mitä miehelle kuuluu. Pentti kertoi tulleensa irtisanotuksi työstään, kun selkä ei enää 25 vuoden jälkeen kestänyt yksitoikkoista toistotyötä.

– Kahdeksan viikon jälkeen työttömyyskorvausta leikattiin, ja kun asuntokin oli liian suuri, kehotti Kela etsimään pienemmän ja halvemman. Siinä vaiheessa lapset muuttivat äidille, että saisivat jatkaa tutussa koulussa, sanoi Pentti ääni väristen.

– On sitten elämä totisesti kolhinut, totesin ja kysyin, miten psyyke kesti kaiken.

– Ei se kestänytkään. Kyllähän tuon kaiken muun olisi jaksanut, mutta sitten luin jutun koulun rehtorista, jonka mukaan lumiukko on lumihenkilö, Pentti parahti.

– Eikä siinä kaikki, olin vasta toipunut sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä, totesi Pentti päästäen tuskansa valloilleen.

Tuntui, että miehen sisin alkoi vuotaa kuin keväinen Loimijoki. Mihin tämä maailma on menossa? Eikö kukaan enää puolusta tavallista meetvurstia syövää miestä? Olisiko talvisodassakaan pärjätty tällaisella asenteella? Kyllä munat on munat, vaikka ne voissa paistaisi. Penttiä ei selvästikään pysäyttänyt mikään, vaan pato jatkoi murtumistaan…

– Olisi tässä kirveellä töitä, kun eduskunnassakaan ei nähdä kansan rappiotilaa eikä yksikään puolue tunnista tätä Sodoman ja Gomorran lähestyvää löyhkää, vaikeroi itkuinen Pena.

Kun en oikein muutakaan osannut sanoa, toivotin Penalle kaikesta huolimatta hyvää isänpäivää. Kiitollisen Penan silmiin syttyi valo.

– Tiesin, että ymmärtäisit, hän totesi melkein kuiskaten.

Elämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on usein kovin monimutkainen. Sen tähden on usein vaikea erottaa pieniä ja suuria asioita toisistaan.

Usein on helpompaa miettiä niitä pieniä, kun niihin saa joskus jonkinlaisen tolkullisen ratkaisun omassa päässään. Ei tunne itseään niin tyhmäksi. Isot asiat jättää mielellään muiden päätettäväksi. On mukavampi arvostella maailmaa, kun ei ole laittanut tikkuakaan ristiin sen muuttamiseksi.

Eletään taas sitä aikaa, kun kannattaa olla kiltti. Jos ei muusta syystä, niin ihan muuten vaan. Hyvää joulua kaikille!

Pomo otti pikkujouluissa hihasta kiinni ja kysyi, mistä ihmisten kiin­nostus tonttuihin oikein kumpuaa. Sanoin, että tontut ovat kuin nousukausi ja työllisyyden parantuminen. Aina ne ovat ihan nurkan takana, ja jos luulee hetken niistä vilauksen näkevänsä, häipyvät ne saman tien.